Lost years of Jesus/fi

Jeesus lähestymässä Ladakh'ia nuorukaisena

Raamatussa ei ole mainintaa Jeesuksen olinpaikasta ikävuosien 12 – jolloin hän oli Jerusalemin temppelissä keskustelemassa opettajien kanssa – ja 30 – jolloin näemme hänet Jordan-joella kastettavana – välisenä aikana. Nämä välivuodet – niin sanotut ”kadonneet vuodet” – ovat Jeesuksen elämän tärkeimpiä vuosia, sillä juuri tuona aikana hänestä tuli se, kuka hän oli, ja hän valmistautui tehtäväänsä Palestiinassa.

Jeesus syntyi todennäköisesti vuosien 8 eKr. ja 4 eKr. välillä, vietti varhaisvuosiaan Palestiinassa ja saattoi muuttaa Memfisiin, Egyptiin, pian syntymänsä jälkeen ja asua siellä kolme vuotta. Monet Brittein saarilta peräisin olevat legendat kertovat, että hänen isoenonsa Joosef Arimatialainen oli tinakauppias, jolla oli laivasto ja joka purjehti säännöllisesti Brittein saarille ja vei Jeesuksen nuorena, seitsemän ja kahdentoista ikävuosien välisenä aikana Glastonburyyn opiskelemaan druidien yliopistoissa, jotka kukoistivat tuolloin.

Seuraavaksi näemme hänet temppelissä 12-vuotiaana pääsiäisen aikaan, ja sen jälkeen emme kuule hänestä enää Raamatussa ennen kuin hän on 30-vuotias. Tutkijat ovat olettaneet, että hän asui tuona aikana Palestiinassa ja työskenteli puuseppänä. Kuitenkaan ei ole mitään tosiasioita, jotka tukisivat tuota teoriaa.

Buddhalaisista käsikirjoituksista löytyvä näyttö

Muinaisissa buddhalaisissa käsikirjoituksissa sanotaan, että Jeesus vietti nuo ”kadonneet vuodet” idässä. Nämä tekstit on alun perin kirjoitettu paliksi, joka on pyhä kieli theravada-buddhalaisessa kaanonissa. Myöhemmin ne käännettiin tiibetiksi. Käsikirjoitukset löysi marraskuussa 1887 venäläinen toimittaja Nicolas Notovitch buddhalaisesta luostarista nimeltä Himis, joka on Leh’n lähellä Ladakhissa. Notovitch julkaisi käännöksen näistä teksteistä vuonna 1894 nimellä Pyhän Issan elämä.

Jeesuksen itäisen matkan mahdollinen reitti hänen kadonneitten vuosiensa aikana.

Käsikirjoitusten mukaan Jeesus lähti 13-vuotiaana Jerusalemista kauppiaiden seurassa ja suuntasi kohti Sindin aluetta ”tavoitteenaan syventää ymmärrystään jumalallisesta Sanasta ja opiskella suurten buddhien lakeja”. 14-vuotiaana hän ylitti Sindin, alueen, joka sijaitsee nykyisen Pakistanin kaakkoisosassa Indus-joen alajuoksulla. Sen jälkeen hän asettui elämään aryojen keskuuteen.

Jeesuksen maine levisi, ja jainalaiset pyysivät häntä jäämään heidän luokseen. Mutta hän meni sen sijaan Juggernautiin, Intiaan, ”missä Brahmaa palvelevat valkoiset papit toivottivat hänet iloisesti tervetulleeksi”. Papit ”opettivat häntä lukemaan ja ymmärtämään Vedoja, parantamaan rukouksen avulla, opettamaan, selittämään pyhiä kirjoituksia kansalle, karkottamaan pahoja henkiä ihmisten kehoista ja palauttamaan heille järkensä”. Ollessaan 14–20-vuotias Jeesus vietti kuusi vuotta Juggernautissa, Rajagrihassa, Benaresissa ja muissa pyhissä kaupungeissa.

Lopulta Jeesus joutui konfliktiin brahmiinien ja kšatriyoiden (pappi- ja soturikastien) kanssa, koska hän opetti pyhiä kirjoituksia alemmille kasteille. Hänen vihollisensa juonivat tappaakseen hänet. Niin hän 21-vuotiaana lähti Juggernautista yöllä ja meni Himalajan juurelle Etelä-Nepaliin, Gautama Buddhan syntymäpaikkaan. Jeesus vietti 21–27-vuotiaana kuusi vuotta Nepalissa, missä hän oppi hallitsemaan palin kielen ja tuli ”pyhien kirjoitusten täydelliseksi tulkitsijaksi”.

According to tradition, sometime during his sojourn in the East Jesus also traveled to Ladakh, Rajputana and Kabul in present-day Afghanistan. Between twenty-seven and twenty-nine he left the Himalayas and journeyed West, preaching along the way. He passed through Persia, where he rebuked a false priesthood of Zoroastrianism, who in turn cast him out of their town in hopes that he would fall prey to the wild beasts. Finally at age twenty-nine, fully prepared for his mission, he returned to Palestine.

Significance of the lost years

In those lost years Jesus walked a path of discipleship under the great lights of the East. He sought the perfecting of his heart and mind, and although he was born an avatar, he still had to take the necessary human footsteps. Jesus had to walk the path to accomplish his soul’s integration with the Word in preparation for his baptism, his transfiguration, crucifixion, resurrection and ascension, and he had to work to internalize and bring forth the fullness of his Christhood. And if he had to do it, we also have to do it.

El Morya points out that the suppression by the churches of the knowledge of Jesus’ lost years has “hurt the younger generation more than all others, because they have had no one to equate with from the years twelve to twenty-nine. In those very important years from twelve to eighteen, when all of the burdens and temptations of life come upon them, they have not seen the figure of the one who became the master and who now is ready to show them the way.”

See also

Issa

Joseph of Arimathea

For more information

Elizabeth Clare Prophet, The Lost Years of Jesus: Documentary Evidence of Jesus’ 17-Year Journey to the East

Sources

Elizabeth Clare Prophet, October 4, 1987.

Elizabeth Clare Prophet with Annice Booth, Mary Magdalene and the Divine Feminine.